Monday, December 30, 2013

Comiket day 2 + Osaki

Maanantaiaamuna heräsin tosiaan jännittävään havaintoon, että mahaa kurni aika lailla – tajusin viime ruokailukerrasta olevan kevyet 24 tuntia. Noooh ei meillä niin tarkkaa... Sain Maijan revittyä ylös joskus yhteentoista mennessä, ja suuntasimme siitä jälleen Comiketia kohden pienen Famima-visiitin jälkeen. Big Sightilla olimme luvanneet treffata Valtterin, joka oli jo aamusta saapunut paikalle jonottelemaan "pienen" ihmisjoukon kera. Kuulemma meno on tämän vuoden talvi-Comiketissa ollut tavanomaista kreisimpää, eli porukkaa on vähän turhankin kanssa. Vähemmästäkin pistää kyllä pohtimaan, että mistä tätä jengiä oikeasti riittää? Maijan mukaan Comiketissa vierailee päivittäin noin 200 000 kävijää, eli mistään Jyväskylän Animeconista mallia 2004 ei ihan ole kyse.

Ihan ensimmäiseksi kävimme Valtterin kanssa tankkaamassa aamiaista/välipalaa, eli Famimasta ostamamme eväät. Ihan samanlainen conihengausfiilis touhusta kieltämättä jäi (hyvässä mielessä siis) vaikka jengiä on joka puolella ihan hulluna. Syöminkien jälkeen päätimme tarkastaa animaatiostudioiden viralliset pöydät, joita edellispäivänä emme onnistuneet paikantamaan lainkaan. Aika seikkailun takana se oli nytkin, sillä industry bootheille piti kiertää ihan älytön reitti ulkokautta. Hattua täytyy kyllä nostaa organisoijille, sillä erilaisten karsinoiden yms avulla jonotukset ja reitit itsessään ovat ihan selkeitä; vaikka ihmistukoksia välillä väistämättä syntyy noin isojen massojen kanssa, kaikki sujui silti ihan jouhevasti muutamia perustönimisiä lukuunottamatta. Industry boothien alue oli sekin luokkaa koko Messukeskus (niinkuin kaikki muutkin yksittäiset hallit, joita tosiaan löytyy ns. muutama Big Sightilla), ja pienen pyörimisen jälkeen löysimme etsimämme. Siitä, mitä mukaan saattoi tai ei saattanut tarttua, ei sitten puhuta kuin pimeillä kujilla ja keskiyön jälkeen.

Industry bootheilta paettuamme tsekkasimme vielä muutamia pöytiä ja itkimme elämääkin söpömpiä pieniä cosplayaajia (yhyy minikokoinen Clear yhyy), mutta etenkin Maijan kisakunto alkoi pettää ennen aikojaan. Rinkai-linella siis takaisin Shinagawaan (tällä kertaa matkaan meni vähemmän kuin se 45 min per kaksi pysäkinväliä!!) ja kevyt päivälepo, joka taisi venähtää noin tunnin päikkäreiksi. Koska kunnon ruokailu on aina päivän polttava sana, päätimme lähteä tutustumaan yhteen Shinagawan asemalta hostellille tullessa bongaamistamme ramen-paikoista, ja tämän jälkeen käväistä yhden pysäkin päässä Osakissa koluamassa lähimpää Daisoa. Kumpikaan ei nimittäin muistanut ottaa mukaan Suomesta pyyhettä, joka on ehkä ihan kätevä väline suihkussa käydessä. (Hostellilta sai näitä kyllä vuokrattua 200 jenin hintaan, mutta jos uuden saa Daisosta samaan hintaan, on se ihan hyvä investointi tulevia hostelleja varten.)

 

Löytämämme ramen-paikat (joita oli vierekkäin varmaan tsiljoona) operoivat sillä perinteisellä sosiaalivammaisuusperiaatteella, eli raflan ulkopuolella syötät automaattiin tarvittavan rahasumman (tässä tapauksessa 880 jeniä per naama Kuromiso-ramenista) ja saat lippulappusen, jonka annat tarjoilijalle. Perse penkkiin ja kymmenisen minsan päästä tarjoilija kiikuttaa sinulle annoksesi. Lämmin ramen-keitto toimikin hyvin kipeälle kurkulle, jota paikallisten ilmastointilaitteet taas vaihteeksi kiusaavat ihan olan takaa (satan666 koin tän jo vuosi sitten kesällä, yhtä perseestä on edelleen). Mietittiin myös, että pitäisikö kokeilla jossain vaiheessa myös vierestä löytyvää gorilla-teemaista currypaikkaa...


Ramenin jälkeen tosiaan hyppäsimme Yamanote-linen kautta Osakiin, joka oli hämmentävän kuollut noin kahdeksan aikaan illalla. Monet liikkeet menevätkin tuohon aikaan kiinni, mikä tietty selittää osaltaan paljon. Daisosta tarttui tuttuun tapaan pyyhkeiden lisäksi mukaan vähän kaikenlaista, sillä 105 jenin kertahintaan huomaa tarvitsensa aina vaikka mitä. Tällaisiin välttämättömiin investointeihin lukeutuvat mm. kosteuspyyhkeet, valotikut, uusi kulmakynä... Maija löysi myös viereisestä ruokakaupasta ihan ältsin makeeta Aku-maitoteetä. Mitään kovin ihmeellisempää seikkailua Osakissa ei saatu aikaiseksi, sillä paikalla ei tosiaan ollut mm. ketään. Ihme aavekaupunkeja jotkut näistä kaupunginosista välillä...

bongaa useampi nolo kurobas-viittaus näistä kuvista
Takaisin hostellille siis, niistämisrumba vauhtiin ja nukkumaan siinä klo 11 paikkeilla. Tänään on uudenvuoden aatto, ja suunnitelmissa on jos jonkinlaista sählinkiä (mukaanluettuna visiitti Nakano Broadwaylle ja lyhyt ekskursio Koenjin vanhoille kulmille), eli stay tuned.

Sunday, December 29, 2013

Back in Tokyo y'all

Katin Barcelona-reissun välissä olen ehtinyt itse vielä kertaalleen Englantiin reissulle, josta voisin kirjoitella jotain aikanaan; ajankohtaisempaa tällä hetkellä on kuitenkin uuden vuoden vaihteeseen sijoittunut Japaninmatkani, joka käynnistyi 28.12.2013 lauantaina. Reissuun lähdin tällä kertaa Maijan kanssa, ja ajattelin päivitellä pikaisesti odotellessani kyseisen belugan heräämistä. 

Tokiossa ollaan siis oltu hieman alle 24 tuntia. Itse matkustus oli suhteellisen luksusta edelliskerran Moskovanseikkailuun verrattuna, sillä nappasimme tosiaan alennushintaiset Finnairin suorat lennot jo aiemmin syksyllä. Saavuimmekin sunnuntain puolella kello 10 paikallista aikaa Naritan kentälle, josta N'EX heitti meidät kätevästi suoraan Shinagawan asemalle. Majailemme ensimmäisenä siis Shinagawassa, jossa matka jatkuu 2.1. uuteen hostelliin 5.1. asti. 5.1. jatkamme matkaa Osakaan, josta palaamme takaisin Tokioon 8.1. ja siitä edelleen Suomeen 10.1. Parin viikon reissu on siis kyseessä viimekertaisen, kolmen ja puolen viikon Tokionretriitin sijaan.


Alun alkaen meidän oli tarkoitus lähteä Osakaan heti uuden vuoden jälkeen, mutta kohtalon koura puuttui peliin ja läiskäsi Artpop-levylafkan eventin 4.1.; koska mukana on mm. kaksi neljäsosaa edesmenneen Metronome-bändin jäsenistä (ja itselleni ihan älyttömän tärkeä kyseisen bändin basisti Riu), menivät suunnitelmat kerrasta uusiksi käytännössä kaksi viikkoa ennen lähtöä. Onneksi uuden hostellin buukkaus ei tuottanut liikaa ongelmia, ja Osakassakin saimme siirrettyä päivämääriä ilman ongelmia.

Noin muuten tämän reissun fokus on vaatteiden ja yleisen jumituksen sijaan ihan puhtaassa nörtteilyssä: eilen alkanut talvi-Comiket eli maailman suurimman doujinshi-tapahtuman talviversio oli vahvasti näköpiirissä päivämääriä buukatessa. Hurahdin itse pariin sarjaan syksymmällä, joten tullaan varmaan kuluttamaan seuraavat muutama päivä sarjakuvien ja oheiskrääsän perässä. Toki itse uusi vuosi on sinänsä näkemisen arvoinen juhlapyhä, sillä se on japanilaisille talven kohokohta. Jäämme odottamaan jännityksellä.

Eilisestä sen verran, että saavuttuamme hostellille heitimme vessassa hieman ehostusta naamaan 10 tunnin lentomatkan päätteeksi, ja suuntasimme siitä suoraan Rinkai-linen lähimmälle asemalle (noin 10 min kävelymatkan päässä). Tästä pari pysäkinväliä ja olimmekin jo Odaiban puolella, jossa sijaitsee siis Comiketin sisäänsä imaiseva Big Sight -messukeskus. Nämä kokoluokat ovat kyllä sellaisia, että leuka loksahtaa alas vaikkei takaraivossa painaisikaan flunssa ja armoton univaje; vaikka kello oli saapuessamme noin puoli kaksi iltapäivällä (Comiket aukeaa kymmeneltä aamulla ja jonotus on sen mukaista), oli ihmisiä aivan _järjettömästi_ joka paikassa. Big Sightille löysikin perille helposti vain ihmisvanoja seuraamalla, eksyminen on aika lailla mahdotonta.


Perillä etsimme ensi töiksemme käsiin Tanacan, yhden omista lemppareistani mitä tulee fanisarjakuvien piirtäjiin. Kippasin hänelle kaverini antaman fanikirjeen ja pakenin paikalta, koska kuumotuslevelit korkealla jne. Moni taiteilijoista olikin tuohon mennessä ehtinyt jo myydä suurimman osan tavaroistaan, joten Tanacan albumeita pitää metsästää myöhemmin eri liikkeistä. Tästä huolimatta halpojen hintojen (300-700 jeniä kpl) ansiosta mukaan tarttui ihan liian paljon doukkareita ottaen huomioon sen, että itse Tokiossa oli tähän mennessä ehditty viettää hädintuskin viisi tuntia. NO MUT HEI. Tän takia tänne on tultu jne. Sitä paitsi löysin vielä yhden toisen lempitaiteilijani pöydästä töitä, ja koomisia hetkiä koettiin tämän (jos kyseessä oli siis taitelija itse, en tajunnut kysyä) kysyessä ikääni – suuri osa sarjakuvista on K18, ja hämmentyneenä totesin olevani 26.... vuolaitten anteeksipyyntöjen saattelemana sainkin siis sarjakuvani, vaikka totesin että joo ei kuule haittaa yhtään jos luullaan alle 18-vuotiaaksi vielä tämän ikäisenä :D

Koska olen itse sairastanut suht sitkeää flunssaa joulusta asti, riitti pari tuntia Comiketiä eiliseltä ja suuntasimme takaisin Shinagawaan. Tämä tietysti oli helpommin sanottu kuin tehty, koska jengin määrä oli edelleen aika päätähuimaava. Kahden pysäkin väliseen matkaan menikin noin 45 minuuttia, ja sillisalaatissa jonottelu sai ihan uusia mittasuhteita Tokion mittakaavassa. Perillä otimme suosiolla päiväunet univajauksen vuoksi, tarkoituksenamme herätä seiskan maissa lähteäksemme Maijan kaverin Niinan synttäririentoihin Shinjukuun. Herätessämme totesin olevan fiksumpaa jos nukun kerralla flunssaani ja univelkaani pois ja jatkoin unia Maijan lähtiessä dokaamaan nomihoudaihin. Kahdentoista maissa Maija kömpikin takaisin hostellille ja hampaiden pesun yms aktiviteetin jälkeen nukuin vielä uudet kuusi tuntia, eli 13-14 h sain palamaan pelkästään palautumiseen. Varjopuolena toki se, että heräsin joskus puoli seiskalta... nooh kerrankos sitä