Barcelona Day #2

Hostellimme tarjosi aamupalaa 8-10 välillä arkipäivisin ja 9-11 viikonloppusin, joten pyrittiin aina nousemaan viimeistään 9 aikoihin ylös. Free food is best food! Tehtiin heti melkeempä koko viikon menosuunnitelmat valmiiksi, ettei joka aamu menisi turhaa aikaa miettimiseen siihen että "ööö, mitä tänään sit?". Itse, jo kauan ennen matkaa, olin päättänyt että eläintarhaan on pakko päästä, makso mitä makso ja sinnehän me päätettiin sitten lähteä. Onneksi meidän kartassa oli myös metrokartta, joten suunnistaminen oli todella helppoa. Huomattiin samalla, että eläintarha on ihan kävelymatkan päässä rannasta, joten päätettiin kierroksen jälkeen suunnata myös sinne. Eli uikkarit vaan alle ja menoks!

Ja eihän mulle mitään karttaa kannata antaa. Mun suuntavaisto on syvältä sieltä, Airin tietää hyvin köh köh. Onneks Antti tuli apuun ja emmä kyllä kaukana ollut! Eläintarha oli tätä paikkaa vastapäätä ja oikeestaan ihan metroaseman vieressä. Kartta ja junarata kyllä hämäävät todella, tai sitten ei vaan osata lukea kummatkaan karttaa.

Liput aikuisilta maksoi pennin alle 20€ eli aika tyyristä. Jos ymmärrettiin oikein, niin samalla lipulla kuitenkin pääsi katsomaan delfiiniesitystä, joten sillä ne kai kompensoi sitä hintaa. Delfiiniesitykset oli vaan ihan ihme aikavälillä, eli ei keretty koskaan mennä katsomaan koska joko se meni ohi, tai sit ois pitäny odottaa puoltoistatuntia seuraavaan. Mulla ei oo kauheesti sanottavaa eläintarhasta. Se oli iso, mutta jotenkin tosi huonosti rakennettu. Kuvia oli ihan mahdoton ottaa iphonella, koska jotkut aitaukset oli tosi kaukana eikä lähemmäs päässyt. "lasihäkeistä" tuli taas kauhea heijastus kaikkiin kuviin. Eläimiä oli tosi vähän esillä ja muutenkin valittu tosi oudolla tavalla. Apinoita oli ihan älyttömästi, samaten lintuja.

Tapiirit on bestest!

Men who stare at goats.

Eläintarhakierroksen jälkeen päätettiin napata viereisestä kahvilasta evästä ja suunnistaa rannalle. Kysyttiin varmuuden vuoksi omistajalta vielä, että missä suunnassa se ranta on ja onneksi kysyttiin, koska oltas lähdetty ihan väärään suuntaan taas vaihteeksi!

"Kuljen Hakaniemen rantaan,
sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa"

Vesi oli lämmintä kuin linnunmaito. Oisin voinut jäädä lillumaan loppuelämäkseni siihen, jos se vain olisi mahdollista ja vesi ei olisi niin suolaista. Ranta oli pitkä ja väkeä oli sadoittain. Ja niinkuin kuvista näkyy, aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja palamisen riski oli 100%. Ostettiin rantakaupasta iso pullo Smirnoff Icea, aurinkorasvaa ja pientä perussälää mitä ei tullut otettua mukaan (dödö, hammastahna jne). Vaikka iskinkin aurinkorasvaa kasoittain, paloin punaiseksi kuin rapu. Ja eipäs ole koskaan sattunut niin paljon, kun nyt.

Antti oli antanut mulle kolme ns. "pahaa" asiaa, jota saan tehdä lomalla ollessani ja kun rantakadulla näin Burger Kingin, tiesin heti mihin yhden niistä kulutan. Saanko esitellä Double Cheese & Bacon XXL hampurilaiseni. Kuva ei kyllä kerro yhtään mitään, mutta se oli iso ja herkullinen. Ja eipä tarvitse verrata, kumpi roskaruoka on parempaa; Mäkki vai Burger King. Arvaatte varmaan vastauksen.

Burgerit nautittua raahauduttiin taas takaisin lähihoodzeille. Käytiin katomassa, millaista Catalunyassa oli iltaisin ja kerettiin vielä ostoskeskukseenkin pyörimään (kiitos pitkien aukioloaikojen!)

Odotin innolla, että olisin päässyt shoppailemaan Sephoraan Kat Von D:n meikkejä, mutta harmikseni sain kuulla, ettei niitä myydäkään Espanjassa ja että ne on näköjään USA only. Ostin sitten itselleni vain uuden ripsivärin ja poistuin nöyrästi liikkeestä.

 

Yritettiin Antin kanssa etsiä hauskaa pilakuvapiirtäjää, josta molemmat olisivat pitäneet ja jonka työn olisi saanut halvalla, mutta aika huonoin tuloksin. Tai no, me löydettiin yksi tosi hyvä, joka teki töitä 2€:lla, mutta koska oltiin ihan nuutuneen näköisiä suoraan rannalta tulleena, sovittiin että mennään seuraavana iltana sitten hakemaan, kun ollaan laittauduttu (ja että meidät tunnistaisikin kuvasta). Oli kyllä tosi upeeta seurata vierestä, kun jotkut taiteilijat piirsivät ihan 5min hauskan muotokuvan, ja toisilla meni 25min upeaan, realistiseen muotokuvaan.

Nappasin vielä pari kuvaa paikallisten kauppojen ikkunasommitteluista. Aivan upeita ja suorastaan taideteoksia jo itsessään. Myös Imaginarium -kaupan ovet olivat todella hauskat, sillä ne oli selvästi suunniteltu aikuisille ja lapsille. (Muistaakseni se taisi olla lelukauppa.) Olisi hauskaa, jos Suomessakin pystyttäisiin panostamaan näyteikkunihin enemmän, sillä itse ainakin kävelin sisään aina, jos ikkuna miellytti mitenkään esteettistä silmää. Jos koskaan ikinä saan aikaiseksi avattua oman liikkeen, pääni on ainakin tämän reissun jälkeen täynnä ideoita näyteikkunaani varten!

Hey, we're going to Ibiza! Day #1

Huomenta, huomenta täältä koto-Suomesta taas! Oltiin tosiaan viime viikko poikaystäväni kanssa Barcelonassa ja pääsen nyt vuorostani päivittämään Boku Questiä, pitkästä aikaa.

Varattiin matka ja hostelli pari kuukautta sitten ja odottavan aika meni yllättävän nopeasti. Antti tosiaan lähti viikkoa aikaisemmin Saksaan, Müncheniin Summer Breeze -metallifestareille ja sovittiin, että törmätään sitten maanantaina 19pvä Barcelonan lentokentällä. Itse väänsin itseni äitini luokse yöksi, kun ajatus yksin heräämisestä aamuyöllä ahdisti. Lentoni tosiaan lähti 7:30 aikoihin aamulla, ja herätyskello oli soimassa jo neljätä, sen typerän "ole kentällä 2h ennen lennon lähtöä" -säännön takia. Kolme tuntia sain nukuttua sen yön aikana ja voin kertoa, kuinka paljon kaikki ärsytti ja elämä potki päähän viiden aikaan aamulla lentokentällä.

Olin aikaisemmin yrittänyt ottaa selvää Barcelonan lentokentästä, mutta huonoin tuloksin. Toivoin parasta ja pelkäsin pahinta, sillä oma lentoni saapui Terminaali 2:en ja Antin lento Terminaali 1:en. Oman questini tarkoitus oli siis päästä paikasta X paikkaan Y ilman, että eksyn 100 kertaa, mut ryöstetään, kone räjähtää, saan sydärin jne. jne. Lento sujui onneksi suurimmitta ongelmitta. Nukuin satunnaista koiranunta ja matka meni tosi nopeasti. Ainoat ärsykkeet oli vieressä istuvat tytöt (olin siis keskipaikalla), joista toinen nukahteli mun olkapäälle ja toinen tietty oli sillä ikkunapaikalla, (eli en itse voinut kunnolla nojata mihinkään) sekä todella äänekäs venäläisporukka.

Saapuessani T2:een, huokaisin helpotuksesta todetessani sen olevan suht pieni ja pääsisin varmaan kävellen T1:een. VAAN KUN EI ASIAT MENE NIINKUIN STRÖMSÖSSÄ. Tunnin harhailtuani kysymysmerkkinä, löysin itseni vihdoinkin infopisteelle, josta aika tympiintyneen oloinen nainen neuvoi reitin T1:een. Neuvoja noudatettuani löysin KUITENKIN itseni aivan jostain muualta, kuin olisi pitänyt. Reitti johdatti siis suoraan laukkujenkeruupisteelle, josta ei kyllä mitenkään lähtenyt bussia, tai bussin kaveria yhtään mihinkään. Hermoromahduksen partaalla kysäsin vielä turvamieheltä neuvoa, ja hän osasi sitten neuvoa minut oikeaan paikkaan. T2:n aivan toisesta päästä lähtee ilmaisia lentokenttäbusseja, jotka kiertää ympyrää väliä T2 B -> T2 C -> T1. Itse olin siis T2 B:ssä, ja matka T1:een kesti arviolta n. 20min.

Onneksi omaan sähläämiseeni meni sen verran aikaa, että Antin lennon odottaminen ei tuntunut enää niin puuduttavalta. Wifiä en löytänyt, mikä hämmensi todella, mutta tylsyyteeni pelailin Candy Crashiä ja tuijottelin ihmisiä. Antin lento tuli ajallaan n. 12:15 ja kaiken lisäsäätämisen jälkeen päästiin vihdoinkin lähtemään kohti Gràciaa, jossa hostellimme sijaitsi. Lentokentältä lähtee maksullinen lentokenttäbussi, joka vie suoraan Plaça de Catalunya eli Catalonia Square:n mistä on helppo sitten suunnistaa määränpäähänsä. Eli kannattaa varata 5.90€ bussilippua varten!

 (Nappasin kuvat Wikipediasta, koska en itse tajunnut ottaa missään vaiheessa kunnon kuvia!)

Olin tulostanut meille reittioppaan Google Mapsista, joka arvioi matkan lentokentältä hostellille kestävän n. tunnin verran. En edes muista mitä kaikkea me siinä häslättiin, mutta emme ensin edes löytäneet oikeaa metroasemaa ja käveltiin sitten Espanyan asemalle, josta hypättiin metroon joka vei meidät muistaakseni Joanicin asemalle. Metroliput maksaa 2€ kpl ja metrolla on tosi helppo mennä, kuhan muistaa vaan tarkastaa oikean suunnan! Joanicin asemalta oli vielä n. kilsan kävelymatka, joka tuntui ikuisuudelta. Kiitin itseäni, sillä lähdin reissuun reppu selässä. Niillä mukulakivillä ja kapeilla kaduilla EN olisi halunnut raahata matkalaukkua. Antti sai johdattaa ja minä tulin kiltisti perässä, koska pää löi siinä vaiheessa niin tyhjää, etten olisi ikinä itse sinne löytänyt. Katujen numerot meni, kuin Fredrikinkadulla konsanaan, eli toisella puolella saattoi lukea 144 ja toisella 155. Yritä siinä sitten pysyä mukana kumpaan suuntaan pitää oikein mennä. Onneks oli mukana kaks ihan OK karttaa, joilla koko viikko selvittiin.

Näkymää hostellin parvekkeelta.

 

Arvioitiin lentokentällä, että kaiken etsimisen ja säätämisen jälkeen oltaisiin perillä Residencia Universitaria Augusta:ssa n. 3 aikaan. Ette ikinä arvaa monelta oltiin? No tasan_kolmelta. Heitettiin läpsyt lennosta ja maksettiin ittemme sisään. Harmiksemme huoneemme oli todella olemattomasti sisustettu + meillä oli 3 sänkyä, yhden parisängyn sijasta. Onneksi löytyi sentään säilytystilaa, jääkaappi ja pieni taulutelevisio. Päätettiin, että lähdetään samantien vähän tutustumaan ympäristöön (vaikka mua ois kyllä houkutellut sänky ja pienet päiväunet) ja etittäisiin lähimpiä ruokakauppoja ja ravintoloita. Hostelli sijaitsee Travesera de Gracia kadun varrella (tarkasti osoitteessa 96, joka on kyllä mahdoton hahmottaa google mapsin kanssa btw) ja viikon aikana tuli hyvin todettua, että meidän alueen nähtävyyksiin melkeen kaikkiin pääsee kävelemällä ja metro on vain laiska tapa päästä perille.

Näkymää meidän huoneen ikkunasta.

Pääshoppailukadut eli Passeig de Gràcia, Av. Diagonal, La Rabla ja Catalunya oli meidän hotellilta n. 10-40min kävelymatkan päässä. Eli Av. Diagonalia pitkin Passeig de Gràcialle ja siitä vielä Catalunya Squarelle oli melkeen pelkkää suoraa ja matkan varrella oli nähtävää perus massavaatekaupoista hienoihin designer liikkeisiin ja pilvin pimein ravintoloita, tapas-paikkoja ja pieniä kahviloita. Eli toisin sanoen jokaiselle jotain. Itse rakennukset ja niiden arkkitehtuuri oli jo näkemisen arvoista, että vietettiin aika paljon aikaa pelkästään taivasta tuijottaen.

Hintataso oli suht samanlaista, kuin Suomessa. Olin jostain saanut ajatuksen päähäni, että Espanjassa olisi halpaa ja matkabudjetista jäisi paljonkin vielä jäljelle. Toisin kävi, taas vaihteeksi. Mutta tosiaan, seuraavat kuvat on otettu meidän hotellin ympärillä pyöriessämme. Palmut on kivoja ja otettiin Antin kanssa paljon "kateellisten palmukuvia".

Muutaman tunnin harhailun jälkeen alkoi nälkä mukavasti ilmoittaa itsestään ja harhailtiin mukavaan Farga -nimiseen Tapas ravintolaan. Huomattiin, että heillä oli tämmöinen 3 tapasta + juoma tarjous hintaan 8,95€ ja tällä oli oikein hyvä aloittaa loma. Antille lasi punaviiniä ja minulle Sangriaa! Ai että, ei oo parempaa kuin Espanjalaisesta punaviinistä tehty sangria omnom!

Yllätyttiin kuinka hieno sisustus ravintolossa oli, koska ulkopuolelta vaikutelma oli jotenkin tosi rento ja kotoisa. Palvelu oli mahtavaa ja englannilla pärjäsi hyvin. Saatiin kuvalliset kortit, josta nähtiin millasia annoksia oli tarjolla ja laput, joihin merkattiin sitten raksilla, mitä haluttiin.

Ravintolassa oli myös iso baari sekä leipomo erikseen. Tilattiin 6 erilaista annosta, että saatiin molemmat maistaa erilaisia vaihtoehtoja. Tilattiin salaattia, kanaa, minihampurilaisia, mustekalarenkaita ja vuohenjuustoa ja paistettua kasviksia. Syömisen jälkeen lähdettiin vielä kiertelemään Passeig de Gràciaa ja räpsimään kuvia.

Antti menee ostamaan kurkkupastilleja, saa purkkaa instead.

Tässä näkyy taas tätä upeaa muotoilua!

Tuonne Gaudi-taloon olisi päässyt sisällekin ja ylös katolle asti, jos olisi viitsinyt maksaa rahaa siitä. Ei viitsitty.

Kauniita vesilähteitä löytyi myös ympäriinsä.

En edes ymmärrä, miten jaksoin kierrellä 3h unilla koko päivän ympäriinsä, mutta jonnekin se väsymys katosi. Välillä oli pakko pysähtyä istumaan, koska lämpöä riitti 35'c verran ja pieni pintahiki oli päällä koko ajan. Illan hiipiessä lähemmäs ja auringon jo laskettua, käveltiin takaisin hostellille vaihtamaan hiukan parempaa ylle ja suunnattiin iltapalalle läheiseen ravintolaan. Sitä ennen käytiin kurkkimassa Gràcian katuja, jonne oli ilmestynyt todella hienoja taideteoksia ympäriinsä ja livemusiikki soi. Tässä vaiheessa emme tosiaan tienneet, mitä oikeen oli meneillään, mutta pääteltiin että jonkinlaiset festarit/paikallinen taiteiden yö oli menossa. Jälkeen päin selvisi, että kyseessä on joka vuotinen Festes de Gràcia, joka on 8 päiväinen festaritapahtuma elokuussa.

Kaduilla oli siis tosi paljon porukkaa, mojitoja ja halpaa bisseä joka paikassa, lapset tanssi (kello oli siis lähempänä 22:30) ja ihmisillä oli hauskaa. Mentiin kuitenkin suoraan syömään, koska tapaksista ei kuitenkaan maha täyttynyt ihan täyteen. Löydettiin pieni ravintola, josta mulla ei ole ulkopuolelta kuvaa enkä muista nimeä tähän hätään enää, joka vaikutti ihan hyvä hintaselta. Menussa luki, että vasikan sisäfilettä sais 7€ hintaan, niin tottakai mentiin sisään. Ravintolan pienuuden takia rupes epäilys kuitenkin nousemaan ja onneks kysyttiin tarjoilijalta, et minkä kokosia annokset oikeen on ja sieltähän se selvis taas, että tapas paikkaahan oltiin päädytty. Tai se kulki nimellä "tasting restaurant". No, ei me kehattu siitä lähteä enää poiskaan kun oltiin jo istuuduttu ja tilattu juomia jne. niin tilattiin sitten parit annokset. Itselle otin paistettua sushia, koska se kuullosti tosi jännältä sekä lampaanlihapullan ja Antti otti itselleen sitä vasikkaa, jotain ihmeellistä jäätelön näköistä lihajuttua (se oikeesti hämmensi! harmittaa kun unohdin ottaa kuvan..) ja paistettua vihanneswokkia.

Paistettu sushi oli ehkä parhainta sushia, mitä olen koskaan syönyt! Se tekstuuri ja maku oli jotain sanoinkuvailematonta. En ole varma, oliko tuossa paistettua sipulia ympärillä, vai mitä, mutta sairaan hyvää ja suosittelen, jos joskus sattuu törmäämään samaan reseptiin tai sattuu löytämään tiensä samaan ravintolaan! ;)

Tämän jälkeen kömmittiinkin takaisin hostellille ja uni tulikin heti, kun silmät sulki. Taustalle jäi mölisemään espanjan MTV, jonka aamuyöllä havahduinkin sulkemaan.

LDN + MCR #7

Paluumatkaa edeltävälle ajalle sattui vain yksi mainitsemisen arvoinen seikka: Toryn pyörähdettyä Piccadillyn asemalta löytyneeseen Sainsburysiin päätin seurata perässä, jos sittenkin sipsihyllyllä odottaisi aarre. Ja odottihan siellä! 3 for 2 -tarjouksella varustettuja Chicken & Thyme -pusseja tarttui mukaan Katjaa varten tietysti kolme kappaletta, ja tunsin oloni kovin aikaansaaneeksi. En edelleen tiedä onko kyseinen sipsilaatu edelleen ns. in production vai ei, mutta pyrin hamstraamaan näitä parhaani mukaan kun tielle osuu jatkossakin.

Junailu takaisin Lontooseen sujui kommelluksitta (edellisellä kerralla ainoastaan meidän vaunumme ilmastointi oli hajalla, ja voin itse epämääräisen huonosti koko matkan). Koska seuraavana aamuna olisi tarkoitus herätä viideltä ajelemaan kohti lentokenttää, päätimme yhdessä tuupin pitää viimeisen päivän kevyenä ohjelmaltaan. Jossain vaiheessa iltapäivää lähdimmekin etsimään ruokapaikkaa, joksi valikoitui yksi Toryn ja Nickin lempparipubeista alle kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut kokeilla jotain britti_erikoisuutta, mutta perusburgeri kutsui sekä hinnallaan että burgeriudellaan, enkä joutunut pettymään. Mattia hämmensi järjettömän paksuinen edam-möntti pihvin ja kannen välissä, mutta onneksi juustoa ei voi koskaan olla liikaa.

Ruokailun jälkeen lähdimme käyskentelemään Belsize Parkin puisto-alueelle, ja kieltämättä kauniita olivat näkymät: luonnonpuiston varrelta löytyy niin kadehdittavan idyllisiä miljoonataloja kuin vesilintujakin, ja pääseepä lammelle uimaankin. Jos Regent's Parkit ja vastaavat tuntuvat tylsiltä ja nähdyiltä, suosittelen ehdottomasti tekemään tutkimusretkeä Belsize Parkin viheralueisiin – puisto on nimittäin Iso, ja rönsyilee vähän minne sattuu miten sattuu. Koska taivaalle alkoi kävelymme aikana kerääntyä tummia pilviä (emmekä halunneet uudelleenelää uutta supermariokokemusta puiden alla kirmaillen), suuntasimme kuitenkin pian takaisin kotia kohti.

Illan viihteestä (jota oli matkan aikana edustanut mm. Star Trek -rebootin ensimmäinen osa sekä tuorein Judge Dredd -elokuva) norjalainen Trollhunter -leffa, joka oli ihan mielenkiintoinen ja viihdyttävä. Naureskelin hieman suomalaisiakin elokuvia vaivaavalle Pohjoismaa-syndroomalle (eli puolet elokuvasta kuluu maisemien skaalailuun, jolloin vähintään 40% hela hoidosta on käytännössä pelkkää matkailumainosta), mutta kannattaa tarkastaa jos tulee joskus mahdollisuus. Elokuvan loppuvaiheessa nukahtelimme tosin Matin kanssa tuon tuosta siihen malliin, että vaikea sanoa kuinka vaikuttava itse loppuratkaisu olisi ollut ilman pilkkimisefektiä.

Aamulla pääsimme matkaan suunnitellusti kello 05:20, ja kentällä olimme hyvissä ajoin puoli seitsemän maissa. Normaalisti hengaan perusaulassa odottaen portin numeron ilmestymistä taululle, ja portille saapuessani on siellä jo pitkä jono; tällä kertaa kokeilin kuitenkin väijytystaktiikkaa, ja sniikkasimme suoraan samaan lähtöhalliin, josta muutkin Ryanairin lennot lähtevät. Lo and behold: portin ilmestyessä painelimme suoraan oikeaan suuntaan, ja seisoimmekin ensimmäisenä normimatkustajien jonossa. Great success!!

...Joskin alkoi hippasen kuumottaa siinä vaiheessa, kun aloimme toistuvasti kuulla samaa kuulutusta kaiuttimista: Dublinin lento se ja se, portti on muuttunut, menkää sinne. Latvian lento se ja se, portti on muuttunut, menkää sinne. Taaksemme olikin jo kerääntynyt täysimittainen jono, ja ajatus oman porttimme vaihtumisesta aiheutti samanaikaisesti ärsytystä että huvittuneisuutta: sen ainoan kerran kun ollaan ekana, niin salettiin meidänkin portti vaihtuu ja sit seistäänkin siellä vikana! Mutta kuin donitsijumalan kaupalla kaikista saman aulan lähdöistä omamme säästyi muutoksilta. Ihan samat paikat saatiin kuin tulomatkalla, mutta se periaate, periaate!!

Näihin kuviin ja tunnelmiin joka tapauksessa päättyi tämänkertainen reissu; marraskuussa hiilijalanjälki vie taas Brittein saarelle, jolloin luvassa kulttuurintäyteisempää menoa. Pitäisikin varmaan vilkuilla lähiaikoina paluulentoa, tällä hetkellä minulla on nimittäin vain menolippu buukattuna. Ja junalippua Manchesterista Lontooseen. On se hankalaa olla näin valovoimainen maailmankansalainen.