The Great London Escape pt 2

Vaikka Lontoossa pysytellään joulukuussa usein ihan kiltisti plussa-asteiden puolella, toimme ilmeisesti Suomesta sen verran arktista viimaa että lämpötilat valahtivat vierailumme ajaksi johonkin nollan hujakoille pysyvästi. Myös sade vaivaa Brittein saaria tuon tuosta, joten valkkasimme tiistain eläintarhapäivälle lähinnä sen perusteella, että säätiedotuksessa oli luvattu pilvistä ilman kuuroja. Olimme etukäteen pohtineet myös mahdollisuutta käydä London Zoon sijaan Whipsnaden eläintarhassa Lontoon ulkopuolella, mutta kylmän sään vuoksi päätimme "tyytyä"vanhaan ja hyväksi havaittuun kaavaan. Kaupungista löytyisi myös akvaario, jossa en ole koskaan käynyt, mutta koska Nickillä ja Torylla on molemmilla kausipassit sekä puolihintaisia alennuslippuja Lontoon eläintarhaan, käytännöllisyys voitti. Samalla heitolla päästäisiin vielä fiilistelemään Primrose Hilliä ja Chalcot Squarea, paikkoja joissa monta vuotta takaperin on nuohottu kyllästymiseen asti.

Regent's Parkissa sijaitsevaan tarhaan pääsee julkisilla näppärimmin Camden Townin metroasemalta Northern Linen varrelta, mutta Wikipedia valaisee myös Baker Streetin ja Regent's Parkin pysäkkien olevan puolentoista kilometrin päässä. Belsize Parkista London Zoohon kävelee heittämällä max puolisen tuntia, joten itse siirryimme tarhaan jalan; vaikka saapuisi paikalle julkisilla, suosittelen ehdottomasti kiipeämään etukäteen vielä Primrose Hillin puiston huipulle, josta aukeaa näkymä kauempana siintävään Lontoon keskustaan. Puisto on aika massiivinen ilman mitään turhia härpäkkeitä, ja sieltä voikin aina bongata jos jonkinlaisia koirarotuja jolkottamassa omistajiensa vierellä. Kesäisin paikka on lisäksi ihan älyttömän ideaali piknikeille.

Primrose Hill

Joku urpo ja urpompi

Filttereitä ja kavereita

Itse London Zoohon on pääsymaksu aikuiselta jotain £20 luokkaa, mutta jos taskusta löytyy opiskelijakortti, kannattaa tyrkyttää sitä kassalla alennusten toivossa. Hinta voi tuntua kokonaisena suolaiselta, mutta on maksun väärti: London Zoo on suhteellisen massiivinen eläintarha, josta löytyy kuriositeettina monenlaisia osioita, jossa kävijä voi olla lähes suorassa interaktiossa eläinten kanssa. Näihin lukeutuvat esimerkiksi apina-aitaus, jossa pienet marakatit pomppivat köysien ja puiden väliä kävijöiden pään päällä. (Kesän alussa puistonohjaajat joutuivat paimentamaan näitä lastenrattaiden kimpusta, sillä apinat ovat vikkeliä käsistään ja pöllivät helposti mukaansa kaiken kevyen ja irtonaisen; tällä visiitillä alueen ulkopuolelta löytyikin kyltti, jonka mukaan rattaat tulee jättää suosiolla ulos apinoiden ajaksi.) Perhosluola on toinen henkilökohtainen suosikkini, sillä siellä on kirjaimellisesti perhosten ympäröimä. Jos on vetänyt päälleen kirkkaita värejä, voivat perhoset lisäksi luulla kävijää kukaksi ja laskeutua tämän päälle! Näin kävi Torylle, jonka turkoosi-keltainen hattu sai vankan fanin yhdestä isokokoisesta perhosesta useampaan otteeseen.

Tree ducks!

Kodomonvaraanien aitauksen luota löytyi tällanen jännä kyltti. FILMITÄHTII HEI

Koska kyseessä oli suhteellisen kalsa tiistaipäivä, ei puistossa ollut mitenkään älyttömästi populaa, ja tästä johtuen eläimet olivat yllättävän aktiivisella päällä. Viileä oli toki ajanut suuren osan koloihinsa lämmittelemään, mutta esimerkiksi leijonanaaraat vetivät jotain aivan omaa showtaan omassa aitauksessaan tavanomaista rennommin. Kannattaa kuitenkin huomioida, että tarha sulkeutuu talvisin jo hieman aiemmin, neljän maissa iltapäivällä, jotta ei käy kuten meille: olisimme vielä halunneet nähdä muutaman elukan, joiden osiot oli kuitenkin suljettu jo saapuessamme paikalle. Itse asiassa taisimme hengata puistossa vähän yliaikaakin, mutta työntekijät ovat onneksi ystävällisiä eivätkä heittele ulos niskaperseotteella, vaan ohjastavat lempeästi poistumistien suuntaan. Myös ruokailuoptiot ovat talvisin rajoittuneemmat (muistelen kaiholla kesäisiä Zoo-burgereita yhyy), mutta löysimme aika toimivan option ravintolassa myytävistä pikkupizzoista. Sen sijaan paikan kasvispasta oli kuulemma aika karseaa.

Haato ja aika jees pizzat!

Haato ja pingut

Haato ja kilpikonnapatsas

Eläintarha on kieltämättä otollisempi vierailukohde kesäaikaan, mutta talvisin siellä on huomattavasti rauhallisempaa. Kiertelyyn kannattaa silti varautua lämpimästi, sillä neljän jälkeen iltapäivällä lämpötilat alkoivat taas laskea. Itse siirryimme Chalk Farmin metroaseman kautta takaisin kaupunkiin, jossa päätimme käydä iltapäivän päätteeksi vielä tutustumassa British Libraryyn (yksi kirjastoalan opiskelija messissä...). Vaikka rakennus on ihan mielenkiintoinen nähtäväksi, ei itse lukusaleihin valitettavasti pääse ilman erillistä reading passia. Jos mestoille kuitenkin eksyy, kannattaa poiketa tutustumaan kirjaston näyttelysaleihin, joista löytyy niin historiallisia kirjallisuuteen ja kulttuuriin liittyvää esineistöä (vuosisatoja vanhojen manuskriptien, Jane Austenin kirjoituspöydän ja muiden vastaavien kuriositeettien lisäksi mm. ääniklippejä, joista voi kuunnella esimerkiksi Virginia Woolfin horinoita) kuin myös vaihtuvia kokoelmia. Tällä kertaa esillä oli esimerkiksi Jack Kerouacin alkuperäinen käsikirjoitus kirjasta On the Road, eli mielenkiintoista tutkittavaa löytyy etenkin kirjallisuudenopiskelijoille tai muille kirjallisuudesta kiinnostuneille.

Tiistai-ilta sujui takaisin eksyttyämme perinteisissä merkeissä, eli videopelejä, ruokaa ja yleistä yhdessäoloa. Vaikka kalseisiin taloihin ei koskaan täysin totu, on aina kiva hautautua peiton alle lukemaan kirjaa tai kurittamaa fiktiivisiä videopelipahiksia. Keskiviikolle luvassa olisikin sitten kaupunkikiertelyä ja lisää museomeininkiä, joten koko päivän kävelystä jomottavat jalat toivottavasti ehtisivät saada tarpeeksi lepoa yön aikana...

The Great London Escape pt 1

Näin jälkikäteen ajattelin kirjoitella BQ:n puolelle myös taannoisesta Lontoon-visiitistä, jotta omia muistikuvia voisi jälkikäteen verestää muullakin kuin parilla sivulauseella aiheen tiimoilta. Kyseessä oli jo toinen Lontoonreissu tämän vuoden aikana, mutta ei anneta sen haitata -- matkakumppanille miniloma Lontooseen oli ensimmäinen vierailu saarivaltiossa ikinä, joten sisältökin menee kuin vahingossa enemmän turistivaihteelle. Ajattelin siis kirjoitella tämänkertaisten aktiviteettien lisäksi muutamia perusjuttuja yleisen lätinän oheen, jotka saattaisivat Lontooseen matkustelevia käytännön tasolla kiinnostaa. Olen ravannut Lontoossa 16-kesäisestä lähtien enemmän kuin on varmaan laillista, joten kaikenlaisia yleisiä tärppejä on jäänyt mieleen ja toivottavasti osaan niitä sopiviin kohtiin heitellä.

Matkaan lähdettiin siis 10.12. ja paluupäiväksi oli merkattu 14.12. Nämä päivämäärät valikoituivat parista syystä, joista ehkä oleellisin oli lippujen hinnat. Päätös lähteä Lontooseen harassoimaan ystäviäni Nickiä ja Torya tuli vähän spontaanisti, mutta aikaa joulukuuhun oli tuossa vaiheessa sen verran että ehdin hyvin kilpailuttamaan lentoyhtiöitä. Toukokuussa suhasin Lontooseen ja takaisin Tampereelta perinteisesti Ryanairilla, joka parhaimmillaan on erittäin varteenotettava vaihtoehto; aikanaan taisin saada edestakaiset lennot noin 50 eurolla. Lentojen hinnat vaihtelevat kuitenkin ankarasti päivästä toiseen, joten kannattaa kokeiluttaa erilaisia yhdistelmiä lähtö- ja saapumispäivän osalta. Tarkastin myös esimerkiksi Norwegianin vastaavat tarjoukset, mutta päädyin Ryanairiin sen edullisuuden sekä sijainnin vuoksi (asun itse opiskelukausina Tampereella). Lennot ovat myös usein ajallaan ja laskeutuvat Stanstedin lentokentälle, josta pääsee parhaimmillaan 5 punnalla noin 75 minuutissa bussilla keskustaan. Hyviä kenttäbussiyhtiöitä ovat esimerkiksi Terravision ja National Express, joiden lipuista voi nettikaupassa saada alennuksia.

Vasemmanpuoleinen liikenne, aina hieno elämys

Halpalentoyhtiöiden negapuolena ovatkin sitten painorajoitukset ja yhden käsimatkatavaran periaate, eli mukaan mahtuu tasan lentolaukun kokoinen ja max 10 kg painava pakaasi. Periaatteessa lisäkiloista veloitetaan, mutta vaikka en suosittelekaan ottamaan mitään luovia riskejä asian suhteen, empiirinen tutkimus (eli 3+ lentokertaa Ryanairilla) kertoo että laukku on aina punnittu Suomen päässä, mutta mielenkiintoista kyllä, ei koskaan Stanstedilla. Tehkää tiedolla mitä haluatte. Itse pyrin joka tapauksessa aina pakkaamaan kevyesti lähtiessä, jos matkan varrella mukaan sattuisikin tarttumaan paljon ostoksia. Tällä kertaa reissu oli kuitenkin tarkoitettu enemmänkin sosialisointimielessä, joten Suomen päässä laukussa painoivat joululahjat/tuliaiset jo reippaat 9 kg. Ei onneksi tarvinnut alkaa matkaseuran kanssa jakamaan kamoja laukkujen kesken... Oltiin muuten edellisiltana katsottu Matin kanssa jostain australialaisesta halpalentoyhtiöstä kertovaa telkkarisarjaa, jossa äiti koki poikineen kauhunhetkiä tajutessaan rahattomana lähtöselvityksessä, että liput olisi pitänyt printata etukäteen netistä tai päälle pamahtaisi monen kymmenen dollarin lisäveloitus. Saimmekin revittyä lisähuumoria Tampereen kentältä (jonne muuten pääsee normibussilla 61 hintaan 4,60e, toim. huom.), kun jokin herrasmies ei ollut viitsinyt lukea Ryanairin toimintaohjeita ja veti herneet nenään tajutessaan, ettei voisi tehdä check iniä enää lähtöselvityksessä. "Ainahan kaikilla yhtiöillä pitäs voida blii blaa bloo" ei päde, kun puolet lentoyhtiöistä ei noudata enää mitään muka-standardisoituja normeja... Protip, tsekkaa aina mitä oma lentoyhtiösi sujuvalta matkustamiselta edellyttää. Vaihtelee muuten aika reippaasti.

Tottenhamista löytynyt etana

Siinä missä Ryanair joskus lensi pelkästään omituisiin kellonaikoihin säästääkseen lentokenttäveroissa tjsp, omat lentomme lähtivät iloisesti kello 12:35 päivällä ja toiseen suuntaan puolestaan kello 15:50, eli inhimillisiin aikoihin sai aamulla nousta ja päivällä/illalla olla perillä. Alle kolmen tunnin lento käy aika näpsäkästi ja tällä kertaa saimme ihan autokyydityksen Lontooseen asti, eli bussia ei tarvittu. Jos noin puolen tunnin välein kulkevilla bussilla kentältä kuitenkin kaupunkiin ottaa, bussiyhtiöiden liput käyvät yleensä myös aiempiin/myöhempiin vuoroihin mikäli kone on ajoissa tai myöhässä. Nyt köröttelimme joka tapauksessa pohjoisen Lontoon läpi kohti Belsize Parkia, jossa ystävämme asuvat. Sijainti Zone 2:lla on sikäli ideaali, että metrolla on lyhyt matka suurimpaan osaan keskustan nähtävyyksistä, ja yksisuuntainen piletti Zone 1:n ja 2:n sisällä on aika lailla Helsingin hintojen luokkaa eli £2 Oyster-cardilla ostettuna. Oyster-card on siis elektroninen matkakortti, jonka voi ostaa panttisummaa (ööää mitä se ois, jotain viiden punnan luokkaa?) vastaan ja ladata sitten haluamansa summa/aika, näitä automaatteja löytyy joka asemalta. Kortin voi palauttaa reissun päätteeksi, jolloin pantin saa takaisin, mutta itse vaalin omaa hienoa Queen's Jubilee -erikoiskorttia kuningataräidin nassulla, koska se on juuri tarpeeksi karsea ollakseen ihan paras.

Kettuvessapaperi, kiehtova kulttuurillinen kokemus

Kaikki Englannissa talviaikaan käyneet tietävät talojen olevan juuri niin epäinhimillisen kylmiä, kuin yksilasitetut ja huonosti eristetyt kämpät nyt voivat vain olla. Tästä johtuen jos varailee hotellia syksyllä tai talvella, kannattaa ehkä pistää parit lisäeurot peliin pytingin valinnassa ettei tarvitse matkan aikana kiroilla. Meillä lämmitys pelasi Nickin ja Toryn luona kun sen laittoi pienellä viiveellä päälle, mutta eka yö taisi silti mennä sukkahousut jalassa ja neuletakki suojana untuvapeiton alla... Ennen nukkumaanmenoa luvassa oli onneksi Nickin synttäri-illallinen, jota juhlistimme Charlotte Streetiltä löytyvässä Roka-ravintolassa mm. jälkiruokaveneen voimin. Itsehän jakelin paikallaolijoille joululahjoina suomalaista designia niin Muumi-mukien kuin Pisara-karahvinkin muodossa, koska selkeästi mulla on joku missio täyttää tuttujeni brittikodit stereotyyppisillä Suomi-ikoneilla. Enää Mariskoolit puuttuu!! Nickille roudattiin Matin kanssa myös yhteensä 4 pussia Panttereita (tämän lempikarkki Suomesta) kolmessa eri versiossa, sekä pussi Suffeli Puffeja, jotka katosivat tämän ja Toryn kitaan noin tunnissa. Ravintolassa oli todella kiva nähdä taas tuttuja ja mättää naamaansa joitain lemppariruokalajeistani ikinä (sienimuhennos!!), etenkin kun illan päätteeksi palattiin Nickille hakkaamaan neljän hengen voimin Wii:llä New Super Mario Brothersia hysteerisissä merkeissä. 

DESSERT BOAT

Koska kyseessä siis oli Matin eka Lontoonmatka, seuraaville päiville oli varattu ohjelmaa seuraavasti: tiistaina London Zoo, keskiviikkona museoita ja shoppausta, torstaina päiväretki Brightoniin ja perjantaina paluu Suomeen. Näistä kirjoittelen siis omille päiville omistetuissa postauksissaan, sillä etenkin ko. torstai oli tunteita ja 80-luvun tutinaa täynnä. Ja se jos mikä on parasta tutinaa!