Kati ja kultainen kakkapatsas
Eiliseltä ei tosiaan tullut lainkaan postausta, koska emme tehneet oikeastaan yhtään mitään eikä kuviakaan tullut otettua. Lepo tässä säässä ei toisinaan ole lainkaan pahitteeksi, ja taisi eilen sataakin jonkin verran. (Etukäteen olimme muuten katsoneet, että käytännössä koko alkuviikon ajan sataisi - mutta lukuunottamatta Naritasta Shinjukuun junassa todistamaamme kaatosadetta ei täällä kyllä ole satanut pisaran pisaraa eilistä lukuunottamatta...) Myöhemmin tajuttiin että eilen olisi voinut hyvin kirjoitella muutamasta mielessä pyörineestä aiheesta kuten tatuoinneista Tokion katukuvassa, mutta säästetään ne sitten jollekin toiselle tylsemmälle päivälle.
moi oon turisti
Tänään tarkoituksena oli alunperin lähteä käymään Shinjukun gyoenissa eli puutarhassa, mutta venähtäneen nukkumaanmenon vuoksi siirsimme ko. vierailua suosiolla myöhemmäksi ajankohdaksi. Joskus ennen kahta olimme kuitenkin jo ulkona ja matkalla Asakusaan, josta löytyy kultaisen kakkapatsaan lisäksi mm. Sensooji-temppeli, joka on näemmä Tokion vanhin ja tärkein. Ihan hyvä ehkä, ettei olla vielä kertaakaan oltu hoodseilla keskipäivän aikaan, sillä vielä kolmenkin maissa aurinko porotti niin tappavasti taivaalta että hyvä ettei auringonpistos iskenyt kerrasta. Ei-niin-yllättäen temppelialue kuhisi turisteja (joista suurin osa onneksi japanilaisia, ei tullut ihan niin dorka olo), ja koko paikka oli kyllä jokseenkin kamalan turistiloukon oloinen lukemattomine matkamuistokojuineen. Koska aurinko poltti vielä suurimman osan kuvista puhki, pakenimme täältä heti ensimmäisen sopivan tilanteen tulleen ja suuntasimme edelleen metrolla Akihabaraan. Etenkin kun tällaiset paikat vetävät puoleensa erilaisia seppoja ja taunoja, jotka kaikki pyytävät lahjoitusta jos jonkinlaiseen keräyslippaaseen - oli se sitten Tsunamin uhreille tai buddhalaista hyvää onnea varten (suomalaisena kyynisenä ihmisenä sitä aina pohtii kahdesti, mihin ko. rahat menevät, mutta kaipa sitä löytyy erityinen kolo jokaisen uskontokunnan helvetistä ihmisille, jotka potentiaalisesti näillä aiheilla huijaavat). Kyllä sitä rahoistaan eroon pääsee ilmaisilla turistinähtävyyksilläkin!
autenttista temppelijätskiä ja vieläkin autenttisempia matkamuistoja
Akihabara on tunnetusti koko Tokion suurin nörttikeskittymä, josta löytyy siis kaikkea mahdollista elektronisista vimpaimista kaikista häiritsevimpiin anime-aiheisiin hilavitkuttimiin. Tiesi olevansa oikeaan suuntaan menossa, kun matkalla Akiban Electric Towniin tuli vastaan mahdollisimman stereotyyppinen otsanauhapäinen nörtti animebeibe-paperikassit tanassa... Olin odottanut jokseenkin mielenkiinnolla Akihabaran näkemistä kerta tuota animekeke-taustaa löytyy, mutta rehellisesti sanottuna kokemus jätti aika kylmäksi. Itse alue on toki vaikuttava massiivisuudessaan kummallisine rakennuksineen, mutta saa olla kyllä aika pesunkestävä moesetä jos erinäisiin pikkuputiikkeihin mielii tavaroita hiplailemaan. Onnistuimmekin kuluttamaan eniten aikaa Katjan kanssa Don Quijote -ketjun monikerroksisessa liikkeessä, josta löytyy vähän jotain jokaiselle Tarjoustalo-meiningillä mutta enemmän hapoissa.
Jos en haluaisi epätoivoisesti metsästää käsiini Tapioca-pehmolelua ja muuta oheissälää Tsuritama-animesta (jotka toivon mukaan viimeistään Noitaminan omasta liikkeestä, jota tietenkään en tajunnut katsoa etukäteen kartalta), en varmaan palaisi Akihabaraan toistamiseen, paitsi ehkä illalla jolloin valomeri on kauneimmillaan. Kuumuus vie kieltämättä veronsa, ja voi olla että vähemmän väsyneenä Akihabarastakin olisi saanut enemmän irti, Asakusasta nyt puhumattakaan. Onneksi tässä on aikaa vielä heittää toistokierros jos sille päälle sattuu - pohdimme tänään junassa että periaatteessa kaksikin viikkoa riittää enemmän kuin hyvin kaiken mielenkiintoisen näkemiseen Tokiossa (etenkin jos ei ole tarkoitus vain shoppailla päättömästi), mutta tällaisenaan loma mahdollistaa myös eilisen kaltaiset jumittamispäivät ja yleisen lagauksen. Huomenna olisi taas tarkoitus aktivoitua illasta, kun menemme ulos Katjan kaverin Maikon kanssa, ja näin käynnistyykin toinen kokonainen Japanissa vietetty viikko! -A
Rahat meni, mitäs nyt. Kaiken oleellisen taas löytää purikurista.
ReplyDeleteAnyways, ainakin temppelit näytti kivoilta vaikka Akihabara jättikin kylmäksi. Ettekö ottaneet yhtään kuvia paikallisista weeaboista ja oudoista otakuista?
Puri tiivistää meidän elämän! Ja olol osa niistä oli aika... mielenkiintosia, siis sellasella "pysyn mielelläni aika kaukana susta" -tavalla :[
DeleteJoo toi Sensoojin temppeli on ihan vaikuttavan näkönen mut se ihmismassojen keskellä jumittaminen on ihan hirveetä. Matsurin aikaan siel oli ihan kivaa kun oli kaikki safkakojut ja muut, ja tietty jos on aikaa niin niiden matkamuistokojujen tonkiminen voi olla viihdyttävää (sieltä löyty mulle halpoja tabisukkia ja kivasti kuvioituja astiapyyhkeitä yms), mutta voi viedä vähän ylpeyden nielemistä että kehtaa mennä niitä penkomaan ku ne on niiiin turistiansan näkösiä. Tosin kuten iteki sanoitte ni ne turistit on siellä temppelillä lähinnä japanilaisia, eli ne krääsätkin on suunnattu japanilaisille. Niillä on välillä aika jännä maku... Sieltä temppelin läheltä kyl löytyy myös ihan käymisen arvonen ROX-kauppakeskus ja ainakin yks iso arcade, mut ei nyt ehkä mitään sellasta minkä takia teiän tarttis sinne palata tolla reissulla enää.
ReplyDeleteAijoo ja tarkistin viel et ne NoitaminA-kaupat joiden osotteet löysin on Shibuyassa ja Odaibassa, et ei välttämättä tartte palata Akihabaraan edes Tapiocan toivossa!
-Maija
Oijes!! Ei tartte palaa Akihabaraan tapiocan takia, shibbeen vie muutenki matka! Square-enixinki liike on kai shinjukussa, eli kaikki oleelliset otakusetit on kätevästi paenneet neki akibasta mun vuoksi :D
Delete